Petteri Puustinen, 39, soitti Minnesota-Hoitoon äidin pyynnöstä.
Puhelu käänsi Petterin elämän suunnan, joka oli ennen sitä hallitsematonta luisua alamäkeen.
niin alas, että minulla oli isot määrät huumevelkaa, jotka minun vanhemmat hoitivat pois.
Vuosia ennen hoitoon tuloa loputtomassa valheiden ja huumeiden väärinkäytön kierteessä eläneen Petterin tie vei
lopulta vankilaan.
‒ 26 vuotiaana otin ensimmäisen viivan ja se lähti heti siitä. Vielä 2008 minulla oli oma yritys, jonka tulosta nostin
amfetamiinin voimin. Seuraavana vuonna firma oli konkursissa ja minut häädettiin asunnosta kadulle, missä jatkoin
huumeiden käyttöä. 2010 alussa otettiin sitten kiinni törkeästä huumausainerikoksesta.
Vankilassa ollessaan Petteri ei luopunut huumeiden käytöstä eikä rikollisesta toiminnastaan. Päinvastoin vankila
mahdollisti laajemman kontaktiverkoston, jota pystyi hyödyntämään myöhemmin.
‒ Istuin 2 vuotta ja 2 kuukautta viiden vuoden tuomiosta. Menin pikku nilkkinä ja tulin ulos ammattirikollisena.
Päästyään vankilasta 2012 Petteri muutti ystävänsä luokse asumaan. Tälläkään kertaa asiat eivät edenneet hyvin, kun
vuosi päättyi ystävän itsemurhaan.
‒ Hän ampui itsensä vain metrin päässä minun edessä. Minut otettiin kiinni taposta, josta pääsin sitten vapaaksi. Mutta
siitä sain maineen, että tapoin ystäväni ja sain sen näyttämään itsemurhalta. Sen jälkeen tein talousrikoksia, ja seuraava
raitispäivä oli vasta huhtikuussa 2015.
Tänä aikana Petteri tapasi tulevan kihlattunsa. Pari sai myös lapsen 2014, jolloin varpajaisten jälkeen avovaimo oli
pyytänyt Petteriä rauhoittumaan.
‒ Vastasin, että kyllä minä rauhoitun, kun lähden vankilaan. Silloin oli viimeinen vankilatuomio. Jätin hänet vastaamaan
meidän omakotitalosta ja pienestä lapsesta. Pidin asiaa itsestään selvänä, mutta hänelle se oli shokki. Viimeisessä
perhetapaamisessa hän sanoi, että asioiden on muututtava tai hän lähtee lapsen kanssa. Tottakai valehtelin silloin, että
homma muuttuu.
Pari erosi vuoden 2014 lopussa perheriidan jälkeen, mutta lopullinen ero tuli 2015 maaliskuussa, kun Petteri sai
lähestymiskiellon.
‒ Viinapäissäni luulin, että he yrittävät varastaa minun lapsen, niin löin puukon auton konepeltiin ja uhkasin tappaa
heidät. Lähestymiskielto ei pysäyttänyt väärinkäyttöä, vaan se oli hyvä syy ottaa lisää kamaa.
Helsingissä vietetyn rellestämisen jälkeen Petteri palasi kotiin ajatellen itsemurhaa.
‒ Minulla oli jokin kumma ajatus siitä, että haluan jonkun läheisen löytävän minut kuolleena. Halusin, että he tuntisivat
miltä tuntuu, kun löytää kuolleena ihmisen josta välittää. Tiesin, että äiti tulee seuraavana päivänä kotiin, joten menin
sinne. Heitin amfetamiinia ja bentsoa kouralliset sekä laitoin häkäpellit kiinni.
Äitin etiäinen pelasti Petterin. Herättyään hän kuitenkin koki valtavan epäonnistumisen tunteen, kun edes oman elämän
päättäminen ei onnistunut.
‒ Pelkäsin silloin kaikkea. Niitä pelkotiloja yritin karkuun itsemurhayrityksellä. Olin valehdellut joka suuntaan ja
minulla oli huumevelkoja.
Pääsiäisen aikoihin äiti esitteli ensimmäisen kerran Petterille Minnesota-Hoidon mainosta, mutta tuolloin hän pyyhkäisi
sen sivuun, koska tunsi sen olevan hänelle tarpeeton. Vielä tuolloin Petteri uskoi olevansa vain viihdekäyttäjä, vaikka
oli käyttänyt huumausaineita jo kymmenen vuotta melkein päivittäin.
Hiukan myöhemmin mökkireissulla Petteri päätti tehdä elämälleen jotain päästäkseen eroon peloistaan. Kunnalliseen
hoitoon häntä ei kuitenkaan otettu, koska hän oli ollut viikon käyttämättä. Petteri palasi mökille rauhoittaakseen
mielensä ja pohtiakseen seuraavaa liikettä.
‒ Äiti soitti tiistaina 11.4.2015 aamulla ja kysyi voisinko hänen mieliksi soittaa Minnesota-Hoitoon ja ottaa selvää, että
minkälainen paikka se on. Äidin mieliksi sitten soitin. Sieltä vastasi Kallion Sanna. Ennen sitä puhelua olin miettinyt,
että olen hullu, ja mikä minua oikeen vaivaa, kun käyttäydyn täysin omaa moraaliani vastaan. Nyt minua ymmärrettiin.
Puolentoista tunnin puhelun päätteeksi ilmoitin, että tulen sinne.
Saavuttuaan hoitolaitokseen Petteri sai lämpimän halauksen vastaanotossa.
‒ Kyllähän siinä ajatteli ensin, että mikä ihmepaikka tämä on. Ensimmäisessä ringissä minulla lähti kaikki
purkautumaan kerralla ja itkin vain. Seuraavat kaksi viikkoa kävelin ympäri pihaa ja pyöritin asioita päässäni. Sitten
vuorollani oman tarinan purkaminen kesti puolitoista päivää. Se oli käsittämätön tunne, kun kaikki asiat lähtivät
tulemaan ulos.
Kohtaamispäivään Petterin läheisistä saapui vain äiti ja isä, joka oli Petterille kova pala, mutta myös ymmärrettävä
tilanne kaiken hänen tekemänsä jälkeen. Äidin sanat iskivät Petteriin toden teolla.
‒ Äiti kertoi viisi minuuttia omista tuntemuksistaan eikä kertaakaan sanonut mitään niistä kaikista asioista mitä olen
tehnyt heille. Hänen sanat upposi lujaa minuun ja se oli niin kova pala, että meinasin yhdessä vaiheessa sanoa, että
lopeta. Päätin, että minun on pakko kuunnella. Tärisin sen koko ajan, kun äiti puhui.
Viimeinen jysäys tuli, kun Petterin äiti luki hänen isosiskonsa kirjeen. Petteri ei ollut kuullut siskostaan kymmeneen
vuoteen, kun hän oli laittanut välit poikki Petterin huumeiden käytön vuoksi. Tänä päivänä Petteri pitää tuota päivää
todella hyvänä ja on tyytyväinen, että se kaikki tapahtui.
‒ Kun pääsin ensimmäisestä hoitojaksosta, ajattelin ensin, että olen kolme kuukautta kunnolla ja sitten palaan takaisin
vanhaan. Mutta siinä tuli hiljalleen hyviä asioita, jolloin tasapainoilin uuden ja vanhan välillä päivä kerrallaan. En
kaivannut päihteitä, vaan sitä vanhaa elämäntapaa.
Töiden saamisen myötä elämä lähti kulkemaan paremmin eteenpäin. Aiemmasta talousrikoksesta johtuen Petteri joutui
vielä käräjille, mutta vankilatuomion sijaan hänet tuomittiin kahdeksaksi kuukaudeksi yhdyskuntapalveluun Minnesota-
Hoidon hoitolaitokselle.
‒ Se oli minun pelastus. Ne ihmiset siellä antoi minulle uskomattoman voiman jatkoon. Sen jälkeen elämä on alkanut
menemään hyvin. Hoidon kautta löysin kaverin, jonka kanssa aloitettiin tekemään pinnoitetöitä Suomeen.
‒ Kovin pala kaikessa on ollut perheen menettäminen. Nyt olen saanut takaisin sen mitä saatavissa on, kun lapsi on
takaisin minun elämässä ja siskon kanssa ollaan jälleen yhteydessä. Kaikki minun läheissuhteet ovat parantuneet, elämä
yleensäkin on parantunut. Minusta on tullut se vanha Petteri takaisin, joka osaa kohdata asiat asioina. Kaikki on sen
yhden puhelun ansiota. Se muutti minun elämän.