Uusi alku elämälle.pdf muodossa

KUN ON NÄHNYT HELVETIN, ARVOSTAA ELÄMÄÄ RAAKANA

Pentti ja Tanja selvisivät kuin ihmeen kaupalla hengissä alkoholin ja lääkkeiden väärinkäytöstä.

Elämä raakana ja pää selvänä, kiitos. Tällaiselta kuulostaa nykyään lapualaisen Tanjan ja keskisuomalaisen Pentin juomatilaus. Kumpikin on hengissä ihmeen kaupalla, vaikka viina sekä lääkärien määräämät lääkkeet saivat elämästä yliotteen vuosikausiksi.

Tässä tapauksessa ”raaka” elämä ei tarkoita väkivaltaista elämää vaan selvää päätä ja ehdotonta vapautta päihteistä. Lääkkeet ovat meidän suomalaisten huume. Minnesota hoidon johtaja Simo Seppelin Lapualta vahvistaa. Hän ihmettelee, miksi lääkkeiden väärinkäytöstä vaietaan, vaikka pillerihumalan koukkua voi verrata kovan luokan huumeisiin. Vieroitus ”viattomista” lääkärin kirjoittamista lääkkeistä on paljasta tuskaa.

Ruotsalainen päihteiden vieroitusoireisiin perehtynyt tohtori Lars Söderling väittää, että lääkkeiden vieroitusoireet ovat kaikkein karmeimmat. Hän kirjoittaa, että vieroitus heroiinista on kuin lievä länsituuli verrattuna lääkevieroitukseen. Päihdehoito, jossa ei luovuta kaikista mielialaan vaikuttavista lääkkeistä on vaarallista, Seppelin sanoo.

Lääkkeitä reseptillä

Tanja ja Pentti ovat läpäisseet Minnesota-hoidon hyvällä menestyksellä. Mutta helppoa ei ole kummallakaan ollut. Kuitenkaan mikään muu hoitomuoto ei näihin alkoholin ja lääkkeiden väärinkäyttäjiin tehonnut. Muualla heille syötettiin lääkkeitä kuin Manulle illallista.

En ole lääkkeitä vastaan, mutta alkoholistille ne eivät käy, Seppelin painottaa. Lääkkeistä tulee nopeasti riippuvaiseksi ja niiden sietokyky kasvaa. Lääkäreillä ei ole hänen mukaansa tietoa alkoholismin oikeasta hoidosta. Huumaavina pidetyt eli PKV- lääkkeet vaikuttavat keskushermostoon. Niitä ei Seppelinin mukaan pidä antaa alkoholistille. Jos lääkäri näin menettelee, hän syyllistyy huumeiden kirjoittamiseen ja väärään hoitoon. PKV- lääkkeisiin kuuluvat rauhoittavat ja unilääkkeet sekä psyykelääkkeet. Katukaupassa liikkuu toistakymmentä yleistä psyykelääkettä. Nuoriso tietää näistä ja saa pillereitä esimerkiksi varastamalla vanhemmilta tai isovanhemmilta. Joskus äidit antavat tyttärilleen ”rauhoittavaa” naistenvaivoihin.

Joka toinen on lääkejuoppo

Minnesota- hoitoon tulevista potilaista joka toinen on koukussa alkoholin lisäksi lääkkeisiin. He tulevat katkaisustakin hoitoon ihan pöhnässä. En mollaa katkaisua, mutta päihderiippuvaiset menevät hakemaan heiltä lääkkeitä, Seppelin paheksuu hoitokulttuuria. Hän korostaa, että psyykelääkkeiden syöttäminen alkoholisteille on harvoin perusteltua. Psyykkisesti sairaita ei alkoholistien joukossa ole yhtään sen enempää, kuin normaaliväessäkään eli 3-4 prosenttia. Alkoholi ja lääkkeet aiheuttavat masennusta, mutta ei kemiallista krapulaa, hän muistuttaa.

Lapuan Minnesota- hoito on ainut lajissaan Suomessa. Se on hoitanut päihderiippuvaisia seitsemän vuoden ajan. Hoidon on läpikäynyt noin 300 henkilöä ja raittius on pysyvää yli 90 prosentilla heistä.


HARHAT JA VATSAHUUHTELUT OSAKSI HURJAA ARKIPÄIVÄÄ.

Tanjan alkoholistin ura alkoi 13- vuotiaana lonkerolla.

Lapualainen lähihoitaja Tanja 27, tutustui viinaan 13- vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin tyttö paranteli todistusta E-P:n opistolla Ilmajoella. Hän pääsi sisälle myös paikkakunnan ravintolaan. Papereita ei 15- vuotiaalta kyselty. Oli hienoa naukkailla drinkkejä ja kaljaa. Viikonloppuisin kotona Tanja oli kiltti tyttö.

Pian Tanja opiskeli Seinäjoella ja vauhti vain kiihtyi. Kerran tyttö vetäisi pullollisen koskenkorvaa. Seuraava muistikuva on herääminen vieraan miehen vierestä. Alkoholi maistui Tanjalle, mutta elämä tuntui ahdistavalta. Hän valitti pahaa oloaan terveydenhoitajalle ja sai passituksen nuorisopsykiatrian poliklinikalle. Sieltä saatiin ensimmäiset masennuslääkkeet. Aluksi Tanja nappaili pillereitä ohjeen mukaan, mutta pian hän nosti annoksia omin päin. Olin väsynyt ja pyysin piristäviä lääkkeitä, että saisin silmäni aamuisin auki. Niitäkin tuli.

Tanja seikkaili seuraavat vuodet monilla eri paikkakunnilla. Opiskeluyritykset kaatuivat juomiseen. Kouluun lähdettiin pillerit taskussa ja pullo laukussa. Lähihoitajaksi hän valmistui vasta raittiuden aikana, jota on kestänyt nyt neljä vuotta.

Tunteet vain kemiallisina

"Nojailu baaritiskiin kiinnosti paljon enemmän kuin nojailu pulpettiin. Pelkäsin selviä päiviä ja normaalia oloa. Tunteeni olivat kemiallisesti hankittuja. Itsemurha tuntui lopulta ainoalta vaihtoehdolta. Huitaisin kotona kaksi kourallista pillereitä ja soitin tyttökaverilleni, etten jaksa enää."

Ambulanssissa Tanjan sydän pysähtyi, mutta hänet saatiin elvytettyä. Kolmen tajuttoman päivän jälkeen tyttö tuli tajuihinsa. Hoitona lisää lääkkeitä. Elämä kiihtyi viinan ja pillereiden huumassa. Tanja heräsi milloin mistäkin ja sisäinen paha olo kasvoi. Matkalla löytyi myöskin kihlattu, jonka kanssa hän asui neljä vuotta Tampereella. Lopulta mies pyysi valitsemaan hänet tai viihteen. Tanja valitsi viihteen.

Lääkkeitä joka tuutista

Tyttö sai lääkkeitä useilta lääkäreiltä ja monelta eri paikkakunnalta. Tampereella hän uusi reseptejä, Seinäjoelta myöskin postin välityksellä. Elämään alkoi tulla harhoja.

"Yhtenä yönä asunnossani pieni mies katsoi minua nurkasta. Se oli aivan todellista."

Taas Tanja löysi itsensä Seinäjoelta psykiatriselta osastolta ja viimeinen käynti venähti lähes puoleksi vuodeksi.

"Ensimmäisellä vapaakävelyllä suuntasin läheiseen pubiin. Provinssirockista tulin humalassa osastolle. Sain arestia, mutta myöskin lisää lääkkeitä.Lomalla nappasin kaikki lääkkeet ja taas vatsahuuhteluun. Vapinaa hoidettiin uusilla lääkkeillä. Vappulomalla kävin sekoilemassa Tampereella…….vatsahuuhteluun.."


"Olen Tanja, alkoholisti"

"Uskoin itsekin, että olin hullu. Sitten äiti tuli katsomaan minua tuttavansa kanssa. Tämä tiesi kertoa minulle Minnesota- hoidosta. Pääsin samana iltana Lapualle, Tanja muistelee tammikuuta 1996."

Siitä illasta alkoi Tanjan paraneminen. Hän sai sanottua ääneen, että hän oli alkoholisti. Lääkkeet ja alkoholi jäivät heti ja viiden viikon perushoito tehosi. Sen lisäksi hän kävi viikoittain vuoden mittaisen jälkihoidon.

"Sen jälkeen en ole tarvinnut pillerin pilleriä, enkä ryypyn ryyppyä," raitis Tanja sanoo ja kehuu myös AA- liikettä. Tanja luottaa taas elämään. "Kun näen päihteissä riehuvia nuoria, saan vahvistusta itselleni. Olen onnellinen, että saa elää raittiina."

LÄÄKÄRIT TYÖNSIVÄT PILLERIKOUKKUUN

Jalkapalloilija sai ensimmäiset reseptilääkkeensä krapulanhoitoon.

Herkkyys ja arkuus koituivat äänekoskelaisen Pertin 36, elämän kompastuskiviksi. Menestyvä urheilija hoiti aluksi jännitysoireita viinalla, pillerit tulivat kuvaan myöhemmin.Tällä hetkellä Pertti on kuiville selviytynyt myyntineuvottelija ja elää ”toista elämää” raittiina.

Divaritason jalkapalloilija lähti pelaamaan Turkuun 23- vuotiaan ja hakeutui lisäansioihin rakennuksille.

"Ihmettelin pukukoppien viinamäärää, mutta kohta itsekin elin viinahuurussa. Pelihommat jäivät lopulta ja ryyppäsin pitkiä putkia yhteen menoon." Pentti muistelee yli kymmenen vuoden takaista elämäänsä. Hän haki krapulaan helpotusta Turun A-klinikalta, josta sai ensimmäiset rauhoittavat pillerinsä. Lääkkeet ja alkoholi yhdessä saivat urheilijan pään sekaisin. Hän heräsi retkiltään milloin Ruotsista, milloin Espanjasta. Työt ja ihmissuhteet loppuivat. Pertti muistaa käyneensä toistakymmentä kertaa katkaisussa. Hän sai alkoholismiin erikoistuneilta lääkäreiltä aina mitä pyysi.


”Antabus huuhaata”

Pentti kokeili useamman kerran myöskin antabushoitoa. Hän pelasi Hyvinkäällä ja piteli vatsanahan alla antabusta.

"Puhuin joukkueen lääkärin kanssa ja hän leikkasi kapselit pois. Sitten taas juotiin."

Myöhemmin antabusta käyttäessään Pentti kokeili lonkerolla ettei hoito tehonnut häneen. Kovan juomaputken jälkeen Pentti joutui katkaisuun Kellokosken sairaalaan. "Olin niin puhki, että itkin ja rukoilin pääsyä suljetulle osastolle. Mutta lääkäri sanoi, että en ole hullu, vaan alkoholisti."

Penan sekakäyttö katkaisuhoitoineen jatkui aina vuoteen 1994. Raitistunut kaveri suositteli hänelle Minnesota- hoitoa.

"Neljä vuotta pysyin juomatta, mutta en luopunut lääkkeistä. Lääkärit kirjoittivat niitä surutta. Lääkeannoksia vahvennettiin ja lopulta elin jatkuvassa pillerihumalassa. Olin täysin tukossa enkä muista juuri mitään niiltä ajoilta. Lopulta vuonna 1998 tulin Lapualle takaisin hoitoon. Uusi hoito tuotti tulosta, kun lääkkeet jäivät kokonaan pois."


Hirvittävät vieroitusoireet

Lääkekoukusta irrottautuminen oli Penalle yhtä helvettiä. Vieroitusoireita ilmaantui vielä vuodenkin kuluttua. Vartalo nyki ja kouristeli ja kerran häntä vietiin ambulanssilla sairaalaan.

"Terveyskeskuksen lääkäri tarjosi lääkettä, mutta kieltäydyin."

Pahinta oli kuitenkin henkinen tuska.

"Pelkäsin aluksi kaikkea. En uskaltanut mennä edes suihkuun yksin. Pikkuhiljaa tolkku taas palasi ja kuulin, että linnutkin taas laulavat."

Pentti sanoo alkaneensa elää vasta 33- vuotiaan.

"Saan elää rehellisesti, eikä minun tarvitse enää näytellä, raitistunut mies sanoo. Päättäjille Penalla on yksi viesti: Lääkkeet pois holisteilta ja hoitoon tehoa sekä ihmisläheisyyttä."