ALKOHOLISMI EI OLE SEURAUSTA JUOMISESTA, VAAN
JUOMINEN ON SEURAUSTA ALKOHOLISMI SAIRAUDESTA.

HOITOKOKONAISUUS

PERUSHOITO 28 VUOROKAUTTA

LÄHEISKOHTAAMINEN (PE-MA) VIIKOLLA 3

JATKOHOITO 48 VIIKKOA

1 x vk:ssa

Potilas ja läheiskohtaamiseen osallistuneet läheiset

(HELSINKI, TURKU, PORI, VARKAUS, TAMPERE, KUOPIO, JYVÄSKYLÄ, VAASA, KANNUS, LAPUA, OULU, SODANKYLÄ)

= 1 VUOSI

 

PÄIVÄOHJELMA

            Klo 8.00-12.00 Ohjattua terapiaa  

Klo 12.00-13.30 Ruokailu 

            Klo13.30-17.00 Ohjattua terapiaa

Ohjattuihin terapiaistuntoihin osallistuu perushoidossa olevat potilaat päihdeterapeutin johdolla.

Potilaat pitävät keskenään iltamietiskelyn n. 1-1½h

Hoito perustuu todellisuusterapiaan, keskeisenä osana terapiassa on oman elämänkerran kertominen "juomishistoria" keskimäärin 1 päivä sekä juomisen seurauksien (Perhe, sosiaalisuus, tunne-elämä, laillisuus, työ/ura, seksi, talous, eettiset, fyysiset) läpikäyminen n. 1-2 päivää.

LÄHEISKOHTAAMISEN AIKATAULU:

Pe Klo 14.30-20.00

La Klo 10.00-22.00  Su Klo 10.00-18.00 ja  Ma klo 9.30-13.00

Joka tapahtuu läheisille tarkoitetussa toimipisteessämme.

Vaasantie 584, 62100 LAPUA

 

Minnesota-Hoito on hoitomenetelmä, joka on kehitetty USA:ssa Minnesotan osavaltiossa 40-luvun lopulla Willmarin valtionsairaalassa. Minnesota-Hoito on kautta aikojen menestyksekkäin alkoholismin ja/tai sekakäytön hoidossa käytetty hoito. Minnesota-Hoidon perusperiaatteet ovat:

-Alkoholismi on sairaus
-Tervehdyttämisohjelman ovat alkoholistit itse tehneet alkoholisteille.
-Alkoholistit itse ja pitkän aikaa yhdessä alkoholistin kanssa eläneet henkilöt omaavat syvimmän tiedon sairaudesta, ja näin ollen omaavat parhaat edellytykset Minnesota-Hoidon mukaiseen hoitotyöhön.
-Hoidossa on välttämätöntä kokonaisvaltainen ihmiskäsitys.
-Hoidossa oleva alkoholisti on potilas, jota kohdellaan kunnioituksella ja myötätunnolla. Hoitokeskuksessa tulee vallita avoin, rehellinen, rakastavainen ja turvallinen ilmapiiri.


Minnesota-Hoito alkaa 4 viikon pituisella intensiivisellä hoitojaksolla. Hoitoaikaa voidaan tarvittaessa pidentää potilaan tarpeen mukaan. Hoitosuunnitelmassa painotetaan ajankäytön suhteen seuraavaa:

-Potilaan on saatava kokea raittius.
-Potilaan on saatava aikaa sopeutua terapeuttiseen ympäristöön ja sen kokemiseen.
-Potilaan on saatava aikaa tiedon hankkimiseen ja työskentelyn aloittamiseen oman itsensä kanssa.
-Potilaan on saatava aikaa aloittaa itsensä muuttaminen.


Luonteenomaista Minnesota-Hoidolle on yksinkertainen perusnäkemys ihmisestä ja hänen päihderiippuvuudestaan. Asiat, jotka ovat muodostuneet potilaalle liian mutkikkaiksi ja sekaviksi, lasketaan sellaiselle tasolle, että ne tulevat ymmärrettäviksi ja niiden suhteen on mahdollista ryhtyä toimenpiteisiin. Potilas oppii olemaan rehellinen itseään ja muita kohtaan, soveltamaan ja kehittämään omaa arvomaailmaansa sekä löytämään hänelle parhaiten sopivat tasapainoiset elämäntavat. Hoito perustuu rehellisyyteen, omakohtaiseen vastuunottamiseen sekä siihen, että potilas irrottautuu itsekeskeisyydestään ja oppii välittämään itsestään ja myös toisista.

 

KESKEISIÄ ALKOHOLISMIIN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ

MINNESOTA-HOITO		PERINTEINEN NÄKEMYS
MÄÄRITELMÄ:
Primäärinen, geneettinen sairaus, joka hoitamattomana johtaa ennenaikaiseen kuolemaan		Elinolosuhteiden tai ympäristötekijöiden aiheuttama virhe käyttäytymismalleissa
ALKOHOLISTI:
Kemiallisesti riippuvainen alkoholista tai muusta päihteestä (ei syyllistä, ei leimaa) Taudin oireet ja kulku samanlaiset riippumatta yksilön sosio-ekonomisesta statuksesta, koulutuksesta, siviilisäädystä tms. Esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa hierarkioiden kaikilla tasoilla.		Epäsosiaalinen, moraalisesti arveluttava yksilö (moralisointi, arvostelu) ns. huonompiosainen, syrjäytynyt
HOITOTAVOITE:
Raitistuminen todellisuusterapian avulla, raittiina eläminen. Päihteetön ja luova elämäntapa		Sosiaalistaminen, ympäristön muuttaminen, sosio-ekonominen tukeminen, lääkehoito, juomisen haittojen vähentäminen, ”kohtuukäyttö”
TULOS:
Raitis alkoholisti voi elää yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä kantaen vastuun omasta ja perheensä hyvinvoinnista ilman sosiaalihuollon interventioita.		Päihdeongelmaisen elämän ulkoiset puitteet pysyvät kasassa tukitoimien avulla. Alkoholisoituminen etenee ja johtaa lopulta sosio-ekonomiseen syrjäytymiseen yhteiskunnan ulkopuolelle. Kuormittaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita edelleen yhä enenevässä määrin

Minnesota-Hoidon ja perinteisen ajattelutavan välinen merkittävin ero on nimenomaan hoitojen ihmiskäsityksessä ja toipumistavoitteissa. Perinteinen hoito näkee alkoholistin uhrina, jota elämä on kohdellut kaltoin (Kaukonen 1994: 23). Tästä näkökulmasta on vaikea selittää, miksi eräät maailman rikkaimmista ja ulkoisesti menestyvimmistä ihmisistä ovat päihteiden ongelmakäyttäjiä. Ajatusmalli mahdollistaa myös päihdeongelmaisen vetäytymisen vastuusta tilansa suhteen; hän voi syyttää juomisestaan olosuhteita, ja löytää aina uusia puolusteluja juomiselleen ilman, että hän joutuisi itse vastuuseen tilanteestaan.
Minnesota-Hoidon mukaisesti alkoholisti nähdään yhdenvertaisena yhteiskunnallisena toimijana, joka tulee vain herättää näkemään juomisensa seuraukset ja sitä kautta ottamaan vastuu omasta tervehtymisestään. Minnesota-Hoito korostaa ihmisen omia voimavaroja keskeisenä työkaluna toipumiselle. Hoidon tavoitteena on aina täysraittius ja sitä kautta vastuun ottaminen koko elämästä.
Tässä ajatusmallina ydinajatuksena on, että alkoholisti toivuttuaan ei enää rasita sosiaali- ja terveydenhuoltosektoria keskivertokansalaista enempää.

Perinnöllisyys

Lääketieteellisten tutkimusten mukaan alkoholismi on periytyvä sairaus. Potilaiden perhetaustoista käy ilmi, että 95% tapauksista, isällä tai äidillä oli alkoholiongelma. Myös sedillä ja veljillä esiintyi alkoholismia. Yleensä kun perheessä on alkoholisti, taustalla on heitä vielä paljon lisää. Ympäri maailman tehdyt perinnöllisyystutkimukset osoittavat, että genetiikka on tärkein yksittäinen tekijä koskien kysymystä, tuleeko yksilöstä alkoholisti. Lääketiede on löytänyt poikkeavuuden alkoholismiin taipuvaisten yksilöiden elimistön kemiallisesta toiminnasta. Kroonisten alkoholistien aivoista on löytynyt ainetta, joka on läheistä sukua heroiinille. Tätä ainetta on tieteessä kauan sanottu tetrahydroisoquiniiniksi, THIQ:ksi lyhennettynä. Pistettäessä heroiinia elimistöön se hajoaa ja muuttuu THIQ:ksi. Kun "normaali" aikuinen juo alkoholia, yksi annos hajoaa elimistössä tunnissa. Alkoholi muuttuu ensin hyvin myrkylliseksi asetaldehydiksi. Jos asetaldehydia kerääntyisi elimistöön enemmälti, yksilö tulisi hyvin pahoinvoivaksi ja saattaisi kuolla. Elimistö hankkiutuu eroon asetaldehydista muuttamalla sen ensin etikkahapoksi ja sen jälkeen parilla muuntoprosessilla hiilidioksidiksi ja vedeksi, jotka poistuvat elimistöstä munuaisten ja keuhkojen kautta. Kun alkoholisti juo alkoholia, tapahtuu edellä mainitun lisäksi jotain muuta. Pieni määrä myrkyllistä asetaldehydia ei poistukaan elimistöstä, vaan menee aivoihin, jossa siitä hyvin monimutkaisen biokemiallisen prosessin seurauksena tulee THIQ:ta. Alkoholistin aivot tuottavat THIQ:ta, ja tätä prosessia ei tapahdu "normaaleilla" alkoholia käyttävillä ihmisillä. THIQ on hyvin voimakkaan riippuvuuden aiheuttava aine. Toisen maailmansodan aikana THIQ:ta aiottiin käyttää kipulääkkeenä, mutta sen huomattiin olevan addiktoivampaa kuin morfiini, joten tiedemiesten piti luopua suunnitelmasta. THIQ:n kerran muodostuttua aivoihin se pysyy siellä. Alkoholisti saattaa olla juomatta 10 tai 25 vuotta ja aloittaa sitten uudestaan. Esimerkkinä tästä on 65-vuotias yksilö joka on ollut juomatta 15 vuotta, kunnes hänelle määrätään esim. Geritol-lääkettä raudan vajaukseen. Raitis alkoholisti ostaa viattomana lääkkeen apteekin tiskiltä ja saa lääkkeen sisältämää alkoholia elimistöönsä. THIQ-tekijä aktivoituu ja alkoholistilla on samat oireet kuin vuosia aiemmin. Alkoholisti sanoo: "En tiedä miksi aloin juoda uudestaan. Juominen ei ollut mielessäni." Tämä kuvastaa alkoholismin etenemistä. Perheissä, joissa on taipumusta alkoholismiin, eli poikkeavuus elimistön kemiallisessa toiminnassa, joka näkyy selvimmin THIQ:n tuottamisessa, ei voida mitenkään tietää, että kemiallinen prosessi, joka tuottaa THIQ:ta, periytyy. Useimmat "normaalit" yhdysvaltalaiset juovat drinkin silloin tällöin, ja nuoret, tulevat alkoholistit haluavat myös olla normaaleja. Joten myös he juovat ajoittain drinkin tai kaksi. Ajan kuluessa "normaali" alkoholia käyttävä yksilö pysyy kohtuudessa – tulevan alkoholistin aivot keräävät THIQ-varastoa ja tuleva alkoholisti juo enemmän ja enemmän kunnes "näkymätön viiva" alkoholismiin ylittyy. Yksilöllä, joilla on taipumus alkoholismiin, saattaa puhjeta alkoholismi teini-iässä tai aiemmin. Joillain se tapahtuu 30-40 vuoden iässä ja joillain jopa vasta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Mutta kun tämä tapahtuu, alkoholisti tulee riippuvaiseksi alkoholista samoin kuin hän olisi tullut riippuvaiseksi heroiinista, jos olisi käyttänyt sitä – ja tismalleen samoista kemiallisista syistä. Sairauden krooninen, etenevä ja parantumaton luonne on ilmeinen käytännössä jokaiselle alkoholistin tuntevalle. Kyseessä on selvästi sairaus. "Alkoholistia ei pidä syyttää hänen perintötekijöistään."